Terveys

Griffoneiden terveyskysely

 Suomen Griffonyhdistys r.y suosittelee osallistumista

  Hannes Lohen geenitutkimukseen 

Griffoneilla esiintyviä perinnöllisiä sairauksia:

Patella luksaatio (PL)

Polvilumpio eli patella on ruumiin suurin luujänne, joka on koiralla muodoltaan litteä ja          pyöreähkö ja johon kiinnittyy reisilihaksen jänne ja polvilumpion suora nivelside. Kooltaan se on rodusta riippuen noin sormen kynnen kokoinen. Reisilihaksen tehtävä on raajan ojentaminen/suoristaminen. Polvilumpion suora side taas kiinnittyy sääriluuhun, eikä se veny,      joten lumpion etäisyys sääriluusta pysyy aina samana. Suora side voi kuitenkin olla kiinnittynyt väärään kohtaan sääriluussa, silloin niveltä taivuttaessa siihen kohdistuu sivuttaisvoimaa, joka voi aiheuttaa lumpion sijoiltaan menon. Normaalisti patella liikkuu reisiluun telaurassa ja nivelen koukistuessa se painautaa telauraa vasten. Normaaliasennossa (takaa katsottuna) reisi- ja    sääriluu ovat suorassa linjassa ja polvilumpio kulkee telaurassa edestakisin nivelsiteiden pitäessä   sitä oikealla paikallaan, silloin siihen ei kohdistu sivuttaista voimaa. Jos koiralla on normaalit kulmaukset sijaitsee lumpio telauran keskivaiheilla, joka on syvä. PL aiheutuu useimmiten matalasta teleurasta reisiluun päässä. Mikäli koiralla on suorat polvikulmat, sijaitsee polvilumpio telauran yläosassa, joka on luonnollisesti matala. Pienikin sivuttaisvoima saattaa aieuttaa sen  sijoiltaanmenon. Polvilumpio luiskahtaa siten matalan uran yli mediaalisesti eli sisäänpäin.Isoilla roduilla sitä vastoin tapahtuu lateraalisia luiskahduksia, eli patella kierähtää ulospäin, tämä liittyy usein pihtipolvisuuteen. Liika rasitus voi myös aiheuttaa nivelsiteiden  venymistä tai repeytymistä, jonka seurauksena polvilumpio luksioituu. Tutkimusten mukaan sekä liian suora,  että liian  kulmautunut takarajan asento edistävät polvinivelvikojen syntyä (normaaalikulma n. 130-135 astetta).

PL on suhteellisen yleinen pienillä ja hyvin pienillä roduilla (alle 10kg) ja tutkimusten mukaan näillä olisikin noin 12 kertainen riski PL:oon verrattuna keskisuuriin ja suuriin rotuihin. Lisäksi on havaittu, että vaiva esiinty 1,5 kertaa yleisemmin nartuilla kuin uroksilla. Eräissä tutkimuksissa on havaittu polvilumpion sijoiltaanmenon olevan ressessiivisesti periytyvä ominaisuus, mutta todennäköisesti   vian esiintymiseen vaikuttaa useampia kuin vain yksi resessiivinen geenipari ( on siis polygeeninen)

Polvilumpion sijoiltaanmeno voi olla joko hankittua tai perinnöllistä.

Synnynnäinen virheellinen polvilumpio voidaan havaita joissain tapauksissa jo noin kuuden viikon iässä. Normaalisti polvitarkastus tehdään täysikasvuiselle koiralle. Piilevät perinnölliset tai hankitut luksaatiot ovat yleensä vanhempien koirien ongelma.

Ajoittainen Patella luksaatio aiheuttaa hetkittäistä ontumista, jalan "heittämistä" tai askeleen jättämistä väliin. Tämä on enimmäkseen oireeton ja kivuton. Polvilumpio palautuu itse takaisin paikoilleen. Pysyvästi luksoitutunut patella on kokoajan joko kokonaan tai osittain pois sijoiltaan. Koira pitää jalkaansa usien koukussa, eikä oikein varaa painoaan sille. Jos koiralla on molemmissa jaloissa vakava polvivika se voi liikkua loikkien tai hypähdellen ja selkä köyryssä.

 

 PATELLA LUKSAATION TOTEAMINEN JA ASTEET

Eläinlääkäri tutkii koiran polvet painamalla polvilumpiota sormilla vuoroin ulko- ja sisäsuuntaan  samalla kun jalkaa koukistettan ja ojennetaan.

Aste 1

Polvinivel on lähes normaali. Patellaa voidaan liikutella helpommin kuin normaalisti ja se           saadaan käsittelemällä luksoitumaan, samalla kun jalkaa ojennetaan ja koukistetaan. Lumpio  luksoituu ajoittain, mutta palaa itse paikoilleen. Tyypillistä on, että koira jättää joskus          sairaalla jalalla muutaman askeleen väliin. Sääriluu on lievästi kiertynyt.

Aste 2

Patella on tavallisesti paikoillaan. Se kuitenkin luksoituu jalkaa koukistettaessa tai          kierrettäessä ja pysyy pois kunnes se autetaan takaisin paikoilleen joko käsin painamalla tai      jalkaa oikaisemalla. Reisiluun ja polvilumpion välinen nivel saattaa nitistä. Sääriluu voi olla      kiertynyt jopa 30 astetta.

Aste 3

Polvilumpio on suurimman osan ajasta poissa paikoiltaan. Patella saadaan takaisin                       uraansa jalkaa oikaisemalla ja kädellä painamalla. Sääriluu on kiertynyt 30-60 astetta.

Aste 4

Patella on jatkuvasti poissa paikoiltaan, eikä sitä saada pysymään telaurassa ilman               leikkausta.

HOITO

Patella luksaatiota voidaan estää erilaisilla leikkauksilla.

Lieväasteinen sijoiltaanmeno ei aiheuta pienelle ja kevyelle koiralle kipua eikä haittaa.                  Jopa kolmannen asteen polvilumpion sijoiltaanmeno saattaa olla miltei oireeton, koira ontuu         vain sillointällöin tai jättää askeleitaan väliin. Leikkaushoitoon tälläisissä tapauksissa ei          kannata ryhtyä. Mikäli polvivika aste on korkea, koira on kivulias ja sen liikkuminen vaikeaa tai jos luksoituva polvilumpio aiheuttaa tulehduksen niveleen, on leikkaushoito paikallaan.

Patella luxaatio on perinnöllinen ja siksi polvileikattu koira ei ole jalostuskoira, vaikka se           liikkuisi yhtä hyvin kuin tervepolvinen lajitoveri. Koirassa peitetty virhe ei katoa sen            perimästä. Polvilumpion sijoiltaanmenoa vastustetaan jalostustyöllä.Griffoneiden polvitutkimus  tilastoa 2000-2007

          

Griffon Belge: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTerveysTilastot.aspx?R=81&Tilasto=3&Vuosi=0&VuosiA=2000&VuosiY=2008&Erittely=True&Toiminto=1

Griffon Bruxellois: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTerveysTilastot.aspx?R=80&Tilasto=3&Vuosi=0&VuosiA=2000&VuosiY=2008&Erittely=True&Toiminto=1

Petit Brabancon:http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTerveysTilastot.aspx?R=82&Tilasto=3&Vuosi=0&VuosiA=2000&VuosiY=2008&Erittely=True&Toiminto=1

 

Legg-Perthes

LEGG-PERTHES, reisiluun pään aseptinen kuolio. Legg-Perthes on pienikokoisilla roduilla esiintyvä lonkkanivelsairauden muoto. 

Oireena on aristava lonkkanivel, joka aiheuttaa ontumista. Sairaus alkaa noin 4-11 kuukauden  iässä ja aiheuttaa koiralle kipua.  

Pitkälle edenneissä tapauksissa reisilihakset surkastuvat ja koiralle kehittyy nivelrikko. Sairautta pidetään perinnöllisesnä, mutta sen periytymismekanismia ei tunneta. Epämuodostunut reisiluunpää voidaan poistaa leikkauksella. Liekkaustulokset ovat yleensä erittäin hyvät ja useimmat leitkatut koirat pystyvät toivuttuaan leikkauksesta liikkumaan normaalisti.

Sairaita koiria ei voi käyttää jalostukseen, eikä yhdistelmää josta on syntynyt sairas pentu saa uusia.                                      

Harmaakaihi (HC)

HC l. harmaakaihi sisältää useammanlaisia näkökykyä haittaavia sairauksia linssissä.                  HC:ssä linssi läpinäkyvyys häviää osittain tai kokonaan ,muutoksia todetaan yleensä           molemmissa linsseissä . Jos linssit samentuvat täysin , sokeutuu koira samalla. Eri roduilla         häiriöt alkavat linssin eri osista.

Valitettavasti myös harmaakaihi kehittyy useimmin aikuisiällä. HC hoitona sokeutuneille            voidaan samentunut linssi poistaa ja myös keinolinssin asennus samallaon mahdollista.

Onneksi suurin osa HC-muutoksista on lieviä ja koira voi elää normaalia elämää.                       Jalostukseen HC koiria ei voi käyttää

 

 

Progressiivinen retinan atrofia (PRA)

PRA periytyy resessiivisesti ja geeni,joka sairauden aiheuttaa on pystytty eristämään. Aineenvaihduntahäiriön takia verkkokalvolle kertyy kuona-aineita ja se surkastuu. Koirasta tulee täysin sokea rodusta ja yksilöstä riippuen 1-8 vuoden välillä. Usein tälläinen koira joudutaan lopettamaan käytösongelmien ja eläinsuojelullisin perustein.

Sairauden kantajat ovat täysin terveitä. Sairailla yksilöillä näkö rupeaa heikkenemään asteittain verkkokalvorappeuman edetessä,ensimmäisenä oireena on hämäräsokeus. Sairailla koirilla voidaan silmän sähköisessä tutkimuksessa ERG:ssä havaita muutokset jo ennen verkkokalvomuutoksia

 

Verkkokalvon vajaakehitys (RD)

Retinan dysplasia, RD, eli verkkokalvon synnynnäinen kehityshäriö on usealla rodulla      perinnölliseksi epäilty tai todettu sairaus, jossa verkkokalvo kehittyy jo sikiökaudella palautumattomasti epänormaalisti. Verkkokalvon rakenne voi paikallisesti olla liikakasvuinen            tai osin irtaantunut, muodostaen poimuja ja pienempiä tai laajempia irtaumia. Vakavimmassa tapauksessa koko verkkokalvo on irtaantunut.

RD jaetaan löydöksien perusteella kolmeen luokkaan.
mRD, multifokaali RD, tarkoittaa että potilaalla on verkkokalvollaan (yhdessä tai molemmissa   silmissä) 1 tai useampia poimuja. 


gRD, geograaffinen RD, on mRD-muutosta laajempi poimujen ja verkkokalvon ohentumien saarekemainen kertymä, joka jo todennäköisesti vaikuttaa näkökykyyn toisin kuin mRD.

tRD eli totaali RD, verkkokalvo on kokonaisuudessaan irti. tRD potilas on usein                 syntymästään saakka sokea.

RD sairaus useimmiten periytyy resessiivisesti. Osalla roduista esiintyy RD sairauteen              liittyen muita silmän kehityshäiriöitä ja osalla voi esiintyä RD sairauden lisäksi mm.       luustomuutoksia.

gRD, tRD luokituksen saaneita koiria ei suositella jalostukseen.

 

Persistoivat pupillamembraanit (PPM)

PPM on iriksen l. värikalvon kehityshäiriö, jossa pupilliaukon avautuminen ei ole ollut            täydellistä vaan värikalvolta lähtee rihmoja joko linssiin, sarveiskalvoon tai toiseen kohtaan värikalvoa. Muutokset yleensä ovat lieviä, eivätkä aiheuta yleensä oireita.

 Griffoneiden silmätutkimus tilastoa v 2000-2007

 Griffon Bruxellois:http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTerveysTilastot.aspx?R=80&Tilasto=4&Vuosi=0&VuosiA=2000&VuosiY=2007&Erittely=True&Toiminto=1

 Griffon Belge:http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTerveysTilastot.aspx?R=81&Tilasto=4&Vuosi=0&VuosiA=2000&VuosiY=2007&Erittely=True&Toiminto=1

 Petit Brabancon:http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTerveysTilastot.aspx?R=82&Tilasto=4&Vuosi=0&VuosiA=2000&VuosiY=2007&Erittely=True&Toiminto=1

 SIVU TYÖN ALLA


© Suomen Griffonyhdistys r.v